Lukupäiväkirja

Tämä on lukupäiväkirjani, johon listaan lukemani kirjat. Lista on aakkosjärjestyksessä kirjailijan sukunimen mukaan. Joskus mukana voi olla linkki blogin pääsivulle, jos olen innostunut sanomaan kirjasta jotain enmmän.

Vuonna 2016 luetut kirjat

Alakoski, Susanna: Lähimmäisen huhtikuu. Schildts & Söderströms. Alakoski jatkaa omaelämäkerrallisella linjalla. Lähimmäisen huhtikuu on sekoitus päiväkirjaa ja alkoholisti- ja huumeperheessä kasvaneen ihmisen muistoja ja pohdintoja siitä mitä on olla päihderiippuvaisen lähimmäinen. Hän koskettelee myös edellisistä kirjoista tuttuja teemojaan luokka-aseman määrittävyydestä ja köyhyydestä. Vahvana loimena kirjassa on kirjoittamisen, oikeiden sanojen löytämisen merkitys: Lepään kirjoittamisessa. Vihaan kirjoittamista. Kirjoittaminen on taistelua. Alakosken mukaan kirjailija kierrättää aina niitä aiheita, jotka hänelle on "paiskattu päin naamaa". Minulle Alakosken kirjat uppoavat, ne tarjoavat jonkin samaistumispohjan ja niistä löytyy paljon eväitä oman itsen käsittelyyn.

Andersen, Jens: Astrid Lindgren. Tämä päivä, yksi elämä. Elämäkerta ehkä kaikkein rakastetuimmasta lastenkirjalijasta. Olen itse suuri A.L:n kirjojen fani, mutta itse kirjalijan elämästä en tiennyt juuri mitään. Paljon tuli siis uutta tietoa ja erityisesti minuun teki vaikutuksen Lindgrenin yhteiskunnallinen aktiivisuus. Erityisesti ympäristöasiat olivat hänen sydäntään lähellä. Lindgrenin valtavasta tuotannosta osa sai enemmän ja osa vähemmän palstatilaa, muutamat ohitettiin vain maininnalla. Ehdottomasti lukemisen arvoinen opus.

Boyd, Hilary: Tule tapaamaan minua rannalle. Karisto. Hilary Boyd kirjoittaa "ikäihmisten" chick litiä, jossa selvästi viidenkympin paremmalla puolella oleva sankaritar kamppailee rakkauden ja velvollisuuksien ristiaallokossa. Boydin kirjat ovat viihdyttäviä ja nopealukuisia ja sopivat tilanteeseen, jossa aivot kieltäytyvät ottamasta vastaan mitään vaativampaa kuin ihmissuhdekiemuroissa pyöriskelyä. Lisäpointseja kirjailijalle voi antaa englantilaisen keskiluokkaisen kyläelämän kuvauksesta ja nummilla vaeltelusta.

Ekman, Kerstin: Herran armo. Sudentalja 1. Otava. Olen pitkää miettinyt Ekmanin trilogian lukemista, mutta se on jäänyt . Jokin aika kirjastossa käydessäni katseeni kuitenkin osui hyllystä Ekmanin nimeen ja nappasin sarjan esikoisosan mukaani. Odotukset olivat korkealla, mutta jostain syystä Ekmanin saaga ei saanut minua mukaansa. Lukeminen oli aika takkuista ja loppuun pääsin vähän harppoen ja kursorisesti lukien. Todennäköisesti sarjan muut osat jäävät lukematta. Harmi!

Envall, Markku: Jäät lähtevät. WSOY. Kustantajan mukaan teos on Envallin ensimmäinen romaani, mutta itse en kylläkään osannut tätä romaanina pitää. Enemmän kyseessä on esseemäinen, fragmentaarisesti etenevä omaelämäkerrallinen kokoelma. Envallin ajatukset ovat välillä timanttisen teräviä, välillä vähän haukotuttavia. Kirjaan jäi useita hiirenkorvia, jotka liittyivät etenkin kirjoittamiseen ja sen prosesseihin.Nulla dies sine linea, Ei päivää ilman riviä.

Harno, Tua: Ne jotka jäävät. Otava. Ehkä vähän liian vetkuileva ja vatkuileva kirja minun makuuni, varsinkin alku. Loppua kohden aloin viihtymään kirjan parissa paremmin, vaikka en voikaan sanoa kovin paljon innostuneeni (ehkä en ollut kohderyhmää?). Viimeisen kolmanneksen luin yöllä, kun uni ei tullut silmään ja kirjan eduksi (tai en tiedä, oliko se etu tässä tapauksessa) on sanottava, ettei se nukuttanut ollenkaan.

Heliö, Anneli: Anna Ahmatova. Olen äänenne. Kootut runot 1904-1966. Tiiliskivi, joka sisältää Ahmatovan runojen täydellisen suomennosvalikoiman ja hänen elämäkertansa. Kirjasta vähän enemmän täällä.

Hämäläinen, Karo: Yksin. Romaani Paavo Nurmesta. WSOY. Elämäkerrallinen romaani kansakunnan kaapin päälle nostetusta suurjuoksijasta pyyhkii pölyjä sankarista ja tuo hänet esiin tavallisena kuolevaisena. Helppoa luettavaa, mutta ei kovin koskettavaa

Kettu, Katja: Yöperhonen. WSOY. Kätilön veroinen, ehkä jopa parempi. Kettu on loistava tarinankertoja ja hänen kielensä on aivan omaa luokkaansa.

Kinnunen, Tommi: Lopotti. WSOY. Uudessa romaanissaan Kinnunen jatkaa esikoisteoksessaan esittelemänsä suvun piirissä ja ääneen pääsevät sokea Helena ja tämän veljenpoika Tuomas. Molemmat joutuvat kamppailemaan erilaisuuden paineissa ja löytäkseen oman tapansa olla ja elää. Kinnunen kirjoittaa upeasti ja uskottavasti ja tarina vetää lukijan matkaansa eikä päästä irti ennen viimeistä sivua.

Kirstinä, Leena: Kirsi Kunnas. Sateessa ja tuulessa. WSOY. Kirjallisuudenprofessori Kirstinä teki ystävästään runoilija Kirsi Kunnaksesta kirjailijan tuotantoon keskittyvän elämäkerran. Omaan makuuni ehkä vähän liikaa runoanalyysiä.

Knausgård, Karl Ove: Taisteluni. Viides kirja. Pääpaino on Karl Oven kirjailijauran alussa ja taistelussa kirjoittamisen demonien kanssa. Mielestäni sarjan ehkä paras osa.

Konttinen, Riitta: Oma tie. Helene Schjerfbeckin elämä. Otava. Perusteellinen elämäkerta H.S:stä, jossa elämä ja taide limittyvät toisiinsa.

Kähkönen, Sirpa: Tankkien kesä. Tunnelmiani kirjasta täällä.

Kortelainen Anna: Siemen. Sukututkija jahtaa jatkosodassa kaatunutta nykypäivän Viipurissa. Mielenkiintoisesta asetelmasta huolimatta kirja oli valtaisa pettymys ja luin sen harppoen ja tunuti, etten silti menettänyt mitään. Niin paljon, kun Kortelaista kirjoittavana tutkijana arvostankin, niin on todettava, että kaunokirjallisuus ei ole hänen heiniään.

Köngäs, Heidi: Dora, Dora. Otava. Upea romaani Albert Speerin ja hänen seurueensa matkasta Petsamoon. Onneksi vihdoinkin luin tämän. Ehdottomasti Köngäksen paras kirja tähän mennessä. Moniääninen romaani luo sodasta ja ihmisistä sodan tiimellyksessä rujon kuvan.

Lahiri, Jhumpa: Tämä siunattu koti.Tammi. Pidän itseäni antinovelli-ihmisenä, mutta siitä huolimatta viihdyin Lahirin novellien parissa. Ne veivät minut Intiaan ja Yhdysvaltoihin ja päällisin puolin hyvin arkiset tarinat pääsivät kuitenkin monessa kohtaan syvälle ihmisyyden ytimeen. Suosikkini oli ehkä riipaiseva Senin täti, joka karuudessaan muistutti miten vaikeaa on sopeutua vieraaseen kulttuuriin ja ikävöidä kaikkea tuttua.

Lähteenmäki, Laura: Korkea aika. WSOY. Taiten rakennettu evakkoperheen sukusaaga, jossa jännite pysyi hyvin yllä ja joka tarjoili melko yllättäviä (ehkä vähän liiankin) käänteitä. Lähteenmäki kirjoittaa kauniisti ja viihdyin kirjan parissa erinomaisesti.

Mazzarella, Merete: Elämä sanoiksi. Tammi. Kirja on suunnattu kaikille niille, jotka haluavat kertoa elämäntarinansa kirjoittamalla. Mazzarella on kirjoittanut itse paljon omasta elämästään, joten hän tietää mistä kirjoittaa. Paitsi oman elämäntarinanssa kirjaajille Mazzarellan teos on hyödyllinen myös muille kirjoittajille. Itse sain ainakin paljon ajattelemisen aihetta omaa elämäkertaprojektiani silmälläpitäen. Lainaan tähän yhtä kohtaa: Ei pidä pelätä että kirjoittaa huonosti. parhaan neuvon, mikä minulla on kirjoittamiseen antaa, annan jo nyt: on ajateltava, että huonokin teksti on aina parempi kuin ei tekstiä ollenkaan. Huono teksti on lähtökohta, mutta jos teksti puuttuu, ei ole mitään. (ES s. 60) Eli toisin sanoen: Kirjoita, kirjoita, anna mennä!

Moyes, Jojo: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. Gummerus. Ensimmäinen tutustuminen tähän naisten viihdekirjallisuuden painosten kunigattaren tuotantoon. Kirja oli kesäisen leppeää lukemista, jonka parissa viihdyin hyvin. Erityispinnat siitä, ettei mikään kirjassa suuremmin ärsyttänyt niin kuin tapaa tämäntapaisten kirjojen kanssa usein käydä.

Mäkelä, Hannu: Muistan. Vapaus. 

Nuotio, Eppu; Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella. Bazar. Mielenkiintoinen taidemysteeri, joka vei lukijan Albert Edefeltin ja hänen teoksensa Nainen parvekkeella jäljillä 1800-luvun Pariisiin ja taulun vaiheita kartoittavan elokuvaohjaajan jäljillä nykypäivän pariisiin ja vähän Suomeenkin. Tekijät osoittavat kiitoksensa erityisesti Anna Kortelaiselle ja syytä onkin, sillä teos on ilmeisessä kiitollisuudenvelassa Kortelaisen Virginielle. Omassa lajissaan oikein viihdyttävä kirja.

Nyberg, Rene: Viimeinen juna Moskovaan. Siltala. Ehkä pieni pettymys, sillä odotin kirjalta enemmän Nybergin omaan sukuun liittyvää historiaa kuin lopulta sain. Oli kuitenkin mielenkiintoinen katsaus Itä-Euroopan juutalaisten historiaan ja heidän kohtaloihinsa toisen maailmansodan jälkeen.

Oranen, Raija: Anna, elämäsi. Tammi. Tositapahtumiin perustuva romaani ihanteellisesta kommunistisesta nuorukaisesta Reino Anderssonista (Risto Westerlundista) ja hänen rakastetustaan Annasta (Sami Saaristo). Westerlund toimi välirauhan aikana Suomen ja Neuvostoliiton Rauhan ja Ystävyyden seuran järjestäjänä, josta työstä hänet suljettiin turvasäilöön elokuusssa 1940. Jatkosodan aikana hänet siirrettiin muiden turvasäilössä olleiden miesten kanssa rintamalle, josta hän loikkasi Neuvostoliittoon. Suomeen Westerlund palasi desanttina keväällä 1943 ja saman vuoden syksyllä hänet pidätettiin ja seuranneessa oikeudenkäynnissä hänet tuomittiin kuolemaan. Kuolemantuomio pantiin toimeen vain muutamia päiviä ennen kuin jatkosota päättyi aselepoon syyskuussa 1944. Orasen kirja perustuu Westerlundin kirjeisiin ja haastatteluihin, joita ovat antaneet muun muassa Saaristo ja Elvi Sinervo.

Parkkinen, Leena: Säädyllinen ainesosa. Teos. Pääosin 1950-luvulle sijoittuva kertomus siitä, mitä porvarillisen julkisivun takaa saattaa löytyä kun julkisivu käännetään syrjään ja asioita aletaan penkomaan todenteolla. Yhtenä tärkeänä elementtinä teoksessa on ruoka, joka saa monia erilaisia merkityksiä. Myös kirjan luvut on nimetty ruokien tai ruokaan liittyvien hetkien mukaan. Erittäin herkullista. Erityismaininta pitää antaa kirjan kannesta: Rakastin sitä! Olisin voinut ostaa kirjan ihan kannen perusteella, mutta onneksi sisältökin tyydytti. Tai enemmänkin kuin tyydytti, se sai ihastelemaan sitä, miten joku osaa kuljettaa tarinaa kiinnostavasti ja kauniisti. Varmasti yksi tämän vuoden huipuista.

Rytisalo, Minna: Lempi. Gummerus.

Silvennoinen Oula, Tikka Marko, Roselius Aapo: Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airueet. WSOY. Tutkijat perehtyvät kirjassaan suomalaisen sotien välisenä aikana kukoistaneen fasisimin ytimeen ja pohtivat samalla populistisen ja äärioikeistolaisen liikkeen syntymekanismeja ja tuovat tekstinsä näin myös tähän päivään.Lainaus kirjasta: "Kaikki eurooppalaiset fasistiset liikkeet kumpusivat radikalisoituneesta kansallismielisyydestä. Kansallismielisyys ilmeni kaipuuna voimakkaaseen kansakuntaan ja kansallisvaltioon, jonka edellytettiin olevan poliittisesti, etnisesti, kielellisesti ja uskonnollisesti yhtenäinen. Kaikki fasisistit olivat - ja ovat yhä -kansallimielisiä. Kaikki kansallismielisest eivät kuitenkaan ole fasisteja. Tarvitaan muutakin.
Radikalismilla tarkoitaamme valmiutta väkivaltaan poliittisten päämäärien ajamiseksi. Radikaalit joko käyttävät väkivaltaa tai ovat valmiita hyväksymään sen toisten käyttämänä. Radikaaleja ovat myös ne, jotka yllyttävät väkivaltaan tai puolustelevat, vähättelevät ja selittelevät väkivaltaisuuksia." (s. 26-27)

Snellman, Anja: Antautuminen (Linkki blogiin kirjan nimessä). WSOY.

Ulitskaja, Ljudmila: Tyttölapsia. Siltala.

Vartio, Marja-Liisa: Kaikki naiset näkevät unia. Tarina keskiluokkaisesta, keski-ikäisestä rouva Pyystä, joka ei etsimisestään löydä omaa tapaansa olla ja elää. Vartion elämäkerran kirjoittaneen Helena Ruuskan mukaan kirjassa on paljon elementtejä Vartion omasta elämästä.

Viikilä, Jukka: Akvarelleja Engelin kaupungista. Gummerus. Päiväkirjamuotoinen romaani Helsingin luojan Carl Ludvig Engelin elämästä täällä pohjan perukoilla, kaukana rakkaasta Berliinistä. Mies elää työlleen ja siitä saavat kärsiä niin vaimo kuin tytärkin. Hieno pieni kirja itselle rakkaan kaupungin synnystä. Lukiessa tuli vahvasti mieleen Kristina Carlsonin William N. päiväkirja. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti