sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannuksen viimeisinä hetkinä






Täällä vietettiin hyvin rauhallista juhannusta. Keskityttiin oleilemaan. Syötiin hyvin, saunottiin, nautittiin maltillisesti juhannusjuomia, luettiin, seurattiin jalkapalloa, keskusteltiin brexitistä, katsottiin koskettava ja hauska Koskemattomat, siirrettiin elämä terassille, koska ilmat vihdoinkin antoivat mahdollisuuden siihen. Aamupala kasteen raikkaalla terassilla lintujen laulaessa oli parasta.

Juhannuslukemisen suhteen ensin vähän harmittelin, etten ollut ehtinyt käydä kirjastossa etsimässä jotain kiinnostavaa juhannusluettavaa, mutta löysin sitten omasta hyllystäni Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unia, joka oli yllättävän hyvä. Parasta Vartiota, mitä olen lukenut. Oli ihanaa, kun vihdoin oli aikaa lukea keskeytyksettä pitkiäkin toveja. Nyt Vartio on jo luettu ja aloittelin toista hyllystäni löytynyttä kirjaa: Marianne Alopaeuksen Pimeyden ydintä. Katsotaan miten se lähtee vetämään.

Tässä sunnuntai-illassa parasta on tietoisuus siitä, että huomenna ei tarvitse mennä töihin. Seuraavaksi availen työpaikan ovia vasta elokuun ensimmäisen viikon jälkeen. Oi autuutta!

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannustervehdys ja 12 tietokirjasuositusta riippukeinuun



Tulin huikkaamaan hyvät juhannukset ja kertomaan 12 tietokirjasuositustani riippukeinuun. Kiitos haasteesta Kirjojen kamarin Katja.

Juhannusta vietämme Helsingissä. Aamulla kävimme Hakaniemen torilla ostamassa perunoita, kalaa, kukkia, mansikoita ja vähän muutakin juhannukseen olennaisesti kuuluvaa tykötarvetta. Oli hauska päästä nauttimaan Hakaniemen tunnelmasta usean Porvoon vuoden jälkeen. Siellä taas konkretisoitui se, että olemme todellakin taas helsinkiläisiä. Ihanaa! Kohta kutsuu sauna ja illansuussa varmaan lämpenee grilli ja pääsemme nauttimaan melko perinteisestä juhannusateriasta kaloineen ja uusine pottuineen. Jos illalla ei sada saatamme lähteä haistelemaan kaupungin juhannustunnelmaa tai sitten vain nautimme kotonaolosta.

Sitten suosituksiin. Linkit vievät vanhan blogini postauksiin ko.kirjasta:

1.Mikko-Olavi Seppälä ja Riitta Seppälä: Aale Tynni. Hymyily, kyynel, laulu.
Hyvin ja perusteellisesti kirjoitettu elämäkerta runoilija Aale Tynnistä.

2.Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa.
Matkakirja kirjailija Antti Tuurin tapaan.

3.Ritva Hapuli (toim.): Berliini - Kirjailijan kaupunki
Osa SKS:n kustantamaa ihanaa kaupunkikirjasarjaa, jossa tutustutaan Euroopan kaupunkeihin eri aikoina eläneiden suomalaisten kirjailijoiden silmin.

4.Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla
Linkki vie "sillisalaattipostaukseeni", jossa käsitellään muitakin kulutuskriittisiä kirjoja. Paljon pohdittavaa!

5.Edmund de Waal: Jänis, jolla on meripihkanväriset silmät
Ihana eurooppalainen sukutarina, joka luotaa samalla eurooppalaista historiaa yleisemminkin.

6.Katarina Eskola (toim.): Valistuksen sukutarina
Katarina Eskola teki suurtyön saattaessaan vanhempiensa Elsa Enäjärvi-Haavion ja Martti Haavion kirjeenvaihdon ja päiväkirjat laajaksi sukusaagaksi. Hieno palvelus suomalaiselle kulttuurihistorialle. Olen kirjoittanut tarkemmin yhdestä sarjan osasta: Yhdessä, joka kattaa pariskunnan kirjeet ja päiväkirjat vuosilta 1928-1939.

7.Marjo Heiskanen: Kollaan kenttäpapin tarina
Heiskanen kirjoittaa isoisänsä, jatkosodan alussa kadonneen Jorma Heiskasen, tarinan rehellisesti ja avoimesti omia tunteitaan ja reaktioitaan piilottelematta.

8.Kyllikki ja Saara Villa: Äidin lokikirja
Tämä, kuten muutkin Kyllikki Villan matkakirjat sopivat kroonisesta matkakuumeesta kärsiville ensi lääkkeeksi.

9.Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat
Rakastan Mazzarellan kirjojen viisautta ja laaja-alaista pohdintaa monenlaisista asioista maan ja taivaan välillä.

10.Rauni Paalanen: Äiti ja aate.
Essee-kokoelma, jonka kahdeksassa esseessä Paalanen tutkiskelee kirjallisuuden naiskuvia ja kirjoittavia naisia erilaisten ideologioiden puristuksessa. Omaa sydäntäni lämmittää erityisesti Paalasen oivaltava essee Elvi Sinervosta.

11.Riitta Konttinen: Onnellista asua maalla
Taidehistorioitsija Riitta Konttinen tutkii 1900-luvun alussa Tuusulan rantatielle kokoontuneen taiteilijayhteisön elämää ja avaa samalla mielenkiintoisesti Suomen kulttuuri- ja taidehistoriaa.

12. Anna Kortelainen: Puolivilli puutarha. Albert Edefeltin Haikko
Pidän Anna Kortelaisen tavasta kirjoittaa historiaa ja olisin voinut valita häneltä jonkun muunkin kirjan, kuten aikoinaan suuren vaikutuksen tehneen Virginien. Tässä nimenomaisessa kirjassa minua ihastutti erityisesti se, että kirja avaaa mukavasti myös Porvoon ja sen lähitienoiden historiaa Albert Edefeltin elämänvaiheiden ja maalausten välityksellä.

Tässä siis vähän lukuvinkkejä mikäli haluatte riippukeinussanne vähän myös sivistyä. Itselläni ei ole riippukeinua, mutta uuden kotimme terassille hankittiin mukava sohva ja sille aion seuraavan kuuden viikon kuluessa heittäytyä aina säiden salliessa ja napata kirjan käteeni. Juhannus nimittäin tarkkoitti minulle myös loman alkua.

Kaunista juhannusta!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Naisten aakkoset - B



Sunnuntain aamupäivän ratoksi jatkan Tarukirjasta alkunsa saanutta haastetta, jossa esitellään aakkosjärjestyksessä omia naissuosikkeja kirjallisuuden ja muun kulttuuria alalta.

Haasteen ohjeet ovat seuraavat:

Naisten aakkosissa etsitään naisia, joiden etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella  ensimmäisellä kerralla A:lla. Kysymyksiä on kolme:

1. Kuka on suosikkikirjailijasi?
2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
3. Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (voit tietysti vastata molempiin, jos haluat): a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.

1. Simone de Beauvoir ja erityisesti hänen teoksensa Mandariinit 1-2 on ollut itselleni tärkeä. Sen kautta on avautunut kiehtova ja autenttisen oloinen näkymä toisen maailmansodan jälkeiseen ranskalaiseen älymystö- ja kulttuurimaailmaan erilaisine ideologisine painotuksineen. Pitäisikin ottaa kirjat uudelleen lukuun, samoin kuin de Beauvoirin puhtaasti omaelämäkerrallinen tuotanto, kuten esimerkiksi Perhetytön muistelmat.


2. Rakastuin näyttelijä Juliette Binocheen elokuvassa Olemisen sietämätön keveys, joka on edelleen yksi lempielokuviani. Sen jälkeen olen nähnyt useita Binochen tähdittämiä leffoja kuten esimerkiksi Pont Neufin rakastavaiset ja Kolme väriä:Sininen, joka oli järisyttävä kokemus ja ihanan Kesähetket. Olemme muuten Binochen kanssa samaa hyvää vuoden 1964 vuosikertaa :)

3b. En nyt tiedä onko kyseessä suursuosikki, mutta haluan kuitenkin nostaa esiin Boel Westinin, jonka Tove Jansson -elämäkerta Sanat, kuvat, elämä on omassa lajissaan esimerkillinen ja siten loistava esimerkki hyvästä biografiasta. 

Aikaisemmat vastaukseni:
A

perjantai 17. kesäkuuta 2016

WSOY:n klassikkoäänestys


WSOY juhlistaa 100-vuotiasta Suomea klassikkoäänestyksellä. Lukijat pääsevät osallistumaan 12 klassikkoteoksen valintaan äänestämällä suosikkejaan WSOY:n kaunokirjallisuuden toimituksen tekemästä listasta. Juhlavuoden suosikeista otetaan uusintapainokset, joiden kannet suunnittelee 12 eturivin kuvataiteilijaa. Nyt siis on mahdollisuus päästä vaikuttamaan siihen, että omasta kaikkien aikojen suosikistasi otetaan uusi painos upouusilla kansilla. Kannattaa osallistua! Oikein hykerryttää ajatus, millaisen kannen esimerkiksi Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia saisi.

Äänestämään pääset täällä.

Itse kävin jo oman listani tekemässä. Se näyttää tältä.

Helsi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä
Väinö Linna : Täällä Pohjantähden alla 1-3 (Tietenkin! Katso vaikka tämä  postaus vanhasta blogistani)
Sofi Oksanen: Puhdistus
Pirkko Saisio: Elämänmeno
Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu
Katri Vala: Pesäpuu palaa

Miltä sinun listasi näyttää?

Kaunista viikonloppua!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Minna Rytisalo - Lempi


Edeltävä aika: hiljaiset illat. Isä paikkaamassa verkkoja, selaamassa sanomalehteä, uutisissa virallinen sävy. Kaapista kumpikin vuorollaan hakemassa voitaleipää, maitoa kupista jota ei usein pesty. Seinäkello tikitti. Näin miten isä oli kuin porraspäähän kesken tuuletuksen unohtunut matto, pöydälle puukko, likoava lakanapyykki, aina vähän hämillään ja väärässä paikassa. Niin kiinni voi toisessa ihmisessä olla, niin hukassa ilman toista. Näin sen mutten tajunnut, että se on sitä. Nyt tunnistan sen ja ymmärrän. (Lempi s. 42)


Koko mennyt alkuvuosi on ollut lukemisen suhteen todella hiljaista aikaa. Viimeisen kahden kuukauden aikana lähes kuollutta. Tähän tilanteeseen tipahtaa postilaatikkoon Lempi, joka ottaa kädestä kiinni ja johdattaa lukijansa vaivatta sivuiltaan virtaavan tarinan maailmaan.

Lumoudun ja uteliaana seuraan Lempiä herpaantumatta hamaan loppuun saakka. Lempin tarina on rakennettu taiten kolmen kertojan ja kolmen erilaisen näkökulman varaan ja sen jännite kantaa viimeisille sivuille saakka. Kirjan kieli on kaunista ja jokaisella kertojalla on oma, tunnistettava äänensä. Kielellisesti Lempissä kohtaavat runollinen lempeys ja arjen rosoisuus ja yhdessä ne tekevät tarinasta uskottavan ja helpon lukea. Tiesin, että Rytisalo osaa kirjoittaa lumoavasti, olenhan seurannut hänen blogiaan (nyt jo lopettanutta) vuosia, mutta kyllä hänen kirjaillinen esikoisensa silti löi minut ällikälle taituruutensa ansiosta.

En yleensä pyydä arvostelukappaleita, mutta Lempin (joka virallisesti ilmestyy viikolla 30) halusin päästä lukemaan mahdollisimman nopeasti ja niinpä kinusin kustantajalta ennakkokappaletta, jonka Gummerus ystävällisesti ja nopeasti lähettikin (Kiitos siitä!). Pyydetty arvostelukappale tarkoittaa (ainakin minulle) velvoitetta lukea ja kirjoittaa kirjasta ja jos kirja ei miellytäkään niin molemmat tuntuvat tervanjuonnilta. Lempin kohdalla sekä ennakkotiedot Lapin sodan aikaiseen maailmaan sijoittuvasta tarinasta että usko esikoiskirjailijan kykyihin saivat minut vakuutetuiksi siitä, että kirjaan kannattaa tutustua ja siitä voi uskottavasti kirjoittaa. Olen tavannut kirjailijan muutamia kertoja ja olemme fb-kavereita, mutta vannon ja vakuutan, että ihastukseni ei johdu näistä seikoista, vaan ainoastaan siitä, että Lempi on upea romaani ja sen arvoa nostaa vielä se, että se lopetti hienolla tavalla kirjallisesti kuivan kauteni ja antoi uskoa siihen, että minussakin vielä lukija piilee.

Jos nyt jotain kritisoitavaa haluaa kirjasta etsiä, niin ehkä jonkinlainen viimeistelemättömyys varsinkin kolmannen ja viimeisen kertojan kohdalla paistaa välillä läpi ja muutamia epäloogisuuksia (tosin hyvin mitättömiä sellaisia) on tarinaan päässyt pujahtamaan. Kirja on syntynyt nopeasti: alle vuodessa kirjoittajan joutohetkenään päässään kehittelemä tarina on vangittu kansien väliin ja välitetty lukijoiden luettavaksi. Nopea aikataulu saattaa selittää hienoisen viimeistelemättömyyden tunteen. Toinen pieni valituksen aihe on kirjan kansi, joka houkuttelevuudessaan ei ole kovin onnistunut.

En halua lähteä Lempin tarinaa sen enempää avaamaan vaan kehotan kaikkia tutustumaan siihen itse heti kun kirja ilmestyy. Takaan, että kannattaa!

Kustantajalle vielä pieni erityismaininta hyvien esikoiskirjailijoiden bongaamisesta ja lanseeraamisesta. Rytisalon romaania lukiessa tuli paikoin mieleen Anni Kytömäen upea romaani Kultarinta. Hyvässä seurassa Lempi on.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Naisten aakkoset: A


Tarukirjasta on lähtöisin hauska haaste, jossa käydään läpi omia suosikkeja kirjallisuuden ja muunkin kulttuurin saralta aakkosjärjestyksessä. Tykkään tehdä kaikenlaisia listoja ja suosikkipostauksia, joten tämä sopii minulle hyvin. Millä aikavälillä haasteen postauksia tulee ulos on vielä hämärän peitossa, mutta tavoitteena olisi päästä maaliin eli ö:hön.

Haasteen ohjeet ovat seuraavat:

Naisten aakkosissa etsitään naisia, joiden etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella  ensimmäisellä kerralla A:lla. Kysymyksiä on kolme:

1. Kuka on suosikkikirjailijasi?
2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
3. Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (voit tietysti vastata molempiin, jos haluat): a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.

1. Anna Ahmatova tietenkin, joka runoudellaan on uinut jopa tällaisen runonuivan sieluun. Ahmatovan runoissa soi paitsi hänen oma elämänsä niin myös Venäjän historia ja Ahmatovan elämäkerta on yhtä mielenkiintoista luettavaa kuin hänen runoutensa. Sain juuri lahjaksi Anneli Heliön suurtyön Olen äänenne, joka sisältää paitsi Heliön suomentamat Ahmatovan runot että hänen kirjoittamansa elämäkerran. En ole tähän massiiviseen opukseen vielä ehtinyt tarttua, mutta jollain aikataululla siihen aion perusteellisesti tutustua.

Ja tuntuu kuin ihmisen ääni
ei täällä koskaan kajahtaisi
ja kivikautinen tuuli vain
mustia portteja kolkuttaisi.
Ja tuntuu kuin tämän taivaan alla
vain minä olisin jäänyt henkiin,
minähän ensimmäisenä halusin
juoda tappavan viinin.

1917 (Suom. Marja-Leena Mikkola)

2. Adele, joka edellisellä levyllään 21 sai minusta innokkaan fanin. Uusi levy 25 jatkaa edellisen linjaa ja on ollut ahkerassa kuuntelussa. Erityisesti tämä biisi sykähdyttää.

3a. Marianne Alopaeuksen tuotanto kiinnostaa eikä vähiten sen vuoksi, että Elvi Sinervo on suomentanut hänen teoksistaan ainakin Pimeyden Ytimen, joka löytyy kirjahyllystäni.


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Nyt helpottaa











Toukokuusta todellakin tuli elämän ruuhkakuukausi. Nyt se on kuitenkin onnellisesti ohi ja pääsen vihdoinkin laskeutumaan tavalliseen arkeen ilman että koko ajan pitää miettiä mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. On taas aikaa lukea, kirjoittaa ja blogata. Käydä kävelyillä ja laittaa ruokaa. Ihanaa!!

Toukokuun aikana meistä tuli ogelilaisia ja Porvoon koti sai uudet omistajat. Eilen juhlittiin poikaa, joka sai asetteli valkoisen lakin ylikasvaneille kutrelleilleen.

Ehdimme myös pistäytyä kuun puolivälissä Moskovassa. Ihana nostalginen reissu ihanien ystävien kanssa. Moskovassa oli tapahtunut paljon hyvää kaupunkikuvassa ja kevään kunniaksi puistot ja kadut olivat saaneet venäläiseen tapaan runsaita koristuksia. Postauksen kuvat ovatkin kaikki matkalta napsittuja otoksia.

Tämä oli vain tällainen pikainen ilmoituspostaus. Tästä eteenpäin bloggaan taas ahkerasti. Olen muun muassa saanut muutamia haasteita, joihin haluan vastata. Tapaamisiin taas näillä sivuilla!