sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Sunnuntai-iltojen melankolia


Sunnuntai-illoissa on jotain haikeaa melankoliaa. Sitä yrittää vielä pitää kiinni viikonlopun tunnelmista, mutta toisella kädellä on jo tarrautunut tulevaan työviikkoon ja sen haasteisiin. Viikonlopuksi hankitut tulppaanitkin ovat jo menettäneet parhaan teränsä ja niiden värit ovat haalistuneet.


Tänä sunnuntaina ei tarvitse kuitenkaan huokailla hukkaan menneitä viikonlopun hetkiä. Mukaan on mahtunut ulkoilua, kirjastokäynti, hyvää ruokaa ja loistavaa seuraa. Ystäväporukassa viriteltiin jo yhteistä matkaa myöhemmin keväällä. On siis jotain hauskaa jota odottaa. Olen juuri lukemassa Markku Envallin romaania Jäät lähtevät, jossa hän kirjoittaa, että "joka hetki on oltava jotain mitä odottaa, se helpottaa elämää". Hän tosin myös varoittaa, että odottamisen polulla vaanii sudenkuoppa, että on varottava, ettei odottaminen korvaa elämää ja ettei tulevaisuus astu nykyisyyden paikalle. Itse olen kova suunnittelemaan ja elämään elämääni etukäteen, mutta vanhemmiten olen yrittänyt opiskella carpe diem -ajattelua, opetellut elämään tässä ja nyt -hetkessä. Koska elämästä suurimman osan kuitenkin muodostaa arki, on siitä saatava itselle toimivaa ja parhaassa tapauksessa nautinnollistakin.


Toivotankin kaikille oikein nautinnollista sunnuntai-illan jatkoa ja hyvää huomenna alkavaa arkea. Eletään sitä parhaamme mukaan!

6 kommenttia:

  1. Kiitos, sunnuntain viimeinen tunti menossa. Myös Sinulle mukavaa ja antoisaa viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Niin ihon alle meneviä tuntoja! Uskon aika moni stressaa etukäteen arkeen astumista. Tietoinen hetkessä eläminen on perin arvokas taito, mutta sitä voi kyllä hyvinkin opetella. Ja ehkäpä myös niin, että elämä meitä tässäkin asiassa opettaa ja jalostaa. Ja kuten viisaasti toteat, kun elämä kuitenkin suurelta osin on arkea, on suhtautumistavoillamme iso merkitys ja omia asenteita kannattaa kehittää hyvään suuntaan.
    Huomaan jaksaakseni minun on pitänyt opetella olemaan murehtimatta ja pitäytyä värittämättä mielikuvia. Antaa elämän tulla ja olla. Ja kyllä, tuota voi oppia. Siinä auttaa hyvin juuurikin myös mukavien asioiden poimiminen kartalle, että on niitä odotuksen paikkoja siellä täällä vaikka elämä onkin tässä ja nyt.
    Valoisaa viikkoa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannah, kiitos!Ikä kyllä tuo näihin pohdintoihin vähän perspektiiviä. Sitä ei ole enää niin malttamaton kuin nuorena kurkkimaan kaikkien tulevien kulmien taakse. Nyt sitä malttaa välillä pysähtyä ihan tähän olevaan hetkeen.

      Poista
  3. Tunnistan tuon sunnuntaimelankolian. Joskus se iskee pahanakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, totta! Näitä melankolian muotoja on monia, on haikeita, mutta joskus melankolia kääntyy angstin puolelle ja silloin se on pahana.

      Poista