lauantai 6. helmikuuta 2016

Läpi kahlattu tammikuu




Tammikuu on oikea pysähtyneisyyden ajan kuukausi. Ainakin meillä. Pääasiassa ollaan käyty töissä ja nuokuttu kotona. Sosiaalisista suhteista ei voi puhua sen paremmin kuin kulttuuririennoistakaan. Hallitsevin tunne on odotus. Valon ja kevään odotus. Hiukan tuskaa lievittävät värikylläiset tulppaanit ja etukäteen nautitut laskiaispullat.



Kotona nuokkumisessa on se hyvä puoli, että ehtii lukea. Luin tammikuussa kuusi kirjaa ja se on minulle paljon. Pienet luonnehdinnat luetuista löytyy Lukupäiväkirjasta.


Yksi ilonpilkahdus tammikuuhun tuli Eniten minua kiinnostaa tie -blogista, jonka 10-vuotisarvonnassa onni (käsittämättömästi) potkaisi minua. Jokunen päivä sitten sain postia, josta löytyi viisaita ajatuksia ja lahjakortti booky.fi verkkokirjakauppaan. En ole vielä tilausta tehnyt, mutta tiedän kyllä mitä hankin: Jens Andersenin Astrid Lindgren -elämäkerran Tämä päivä, yksi elämä. Kiitos Suketus!

Vaikka helmikuukin vielä koettelee kevättä kohti kurkottavia hermojani, niin tammikooma alkaa jo hieman helpottaa. Siihen auttaa lisääntynyt valo ja sosiaalisten suhteiden vilkastuminen. Kaikkea kivaa on luvassa ihanien ihmisten kanssa. Täältä tullaan taas! 

9 kommenttia:

  1. Toivottavasti helmikuu tuo mukanaan paitsi valoa, myös muutenkin helpotusta pysähtyneeseen olotilaan. Minulle(kin) tammikuu on usein vaikea, mutta nyt kirjoitushommat pitivät vireessä.

    Tuon Lindgren-kirjan haluan minäkin. Ehkä ostan sen itselleni palkinnoksi, kunhan kirjoitushomma on kokonaan valmis.

    Valoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, toivon ja uskon, että helmikuu on jo parempi.

      Kirjoituspalkinto on enemmän kuin ansaittu. Teiltä on varmaan tulossa hieno kirja.

      Poista
  2. Mukavan rikas tammikuu kuvineen!
    Kaunista sunnuntain jatkoa täältä kukkivien mantelipuiden katveesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mantelilaakson Susanna, kiitos.

      Kävin kurkkaamassa blogiasi. Oi, kuinka kaunista.

      Poista
  3. Jännä juttu. Minullekin tammikuu on aina ollut kaikista raskain kuukausi, pysähtynyt, pitkä ja jotenkin jähmeä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen kirjannut ylös lukemiani kirjoja. Niitä näytti olevan seitsemän tammikuussa, joka on minullekin paljon.
    Kuulasta ja kaunista helmikuuta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoissa lukumäärissä mennään. Itse olen nyt joitakin vuosia kirjannut ylös lukemiani kirjoja ja se on kyllä ihan mielenkiintoista seurattavaa.

      Onneksi ollaan jo päästy helmikuun puolelle ja toivottavasti se on meille molemmille antoisampi kuin tammikuu.

      Poista
  4. Onpas ihana blogi!
    Oli mukava löytää tänne :)

    Minä yksi päivä katselin tuota Yöperhonen-kirjaa, että pitäisikö joskus lukea. Laitoin sen ikäänkuin korvan taakse kaiken varalta. Minulla vain kun on jokin pahemman luokan asennevamma suomalaisia kirjoja kohtaan.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Marru!

      Yöperhonen on vahva kirja, ei ihan tavallista perusproosaa. Suosittelen!

      Poista
    2. Kai se on vain laitettava korvan taakse! :D

      Poista