keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Vaatteiden ja kirjojen ostamisesta


Vuosi sitten vuoden vaihtuessa tein Facebookissa julkisen lupauksen, että yritän vähentää ja järkiperäistää vaatteiden osteluani. Tiesin, että en pysty sitoutumaan kokonaiseen vuoteen ilman uusia vaatteita (kuten esimerkiksi Ilselässä vuonna 2014 pystyttiin), mutta laitoin ostokatoksi 900 euroa. Jonkun mielestä se oli paljon, jonkun mielestä vähän. Itse ajattelin, että siinä olisi tarpeeksi haastetta, sillä se olisi kuitenkin selkeästi vähemmän kuin edellisenä vuonna olin käyttänyt vaatteisiin (silloin meni noin 2500 euroa).

No kuinka tässä "ihmiskokeessa" sitten kävi? No reisillehän se meni ainakin euromääräisesti, sillä 900 ylittyi noin syyskuun tietämissä. Yhteensä käytin noin 1500 euroa (ihan kaikkia ostoksiani en "muistanut" merkitä ylös). Osittain syytän tästä "repsahduksesta" elokuussa tapahtunutta muutosta elämässäni. Aloitin työt päiväkodissa usean kotona olo vuoden jälkeen ja sitä varten piti hankkia joitakin uusia vaatteita muun muassa ulkoiluun. Mutta tämä siis vain osittain, sillä on pakko myöntää, että tykkään kauniista vaatteista ja niiden ostaminen tuottaa tyydytystä.

Oliko kokeilusta mitään hyötyä? Opinko mitään? Heräteostosten väheneminen oli ehkä suurin plussa. Yritin aina ennen ostopäätöstä perustella itselleni, miksi ja mihin käyttöön tarvitsisin juuri tämän kyseisen vaatekappaleen. Joskus onnistuin paremmin, joskus huonommin, mutta väitän, että kehitystä kuitenkin tapahtui aikaisempaan verrattuna. Onnistuin jättämään vaatteita kauppaan, kun mietin todellista tarvettani ja vaatteen käyttökelpoisuutta. Joskus jopa lähdin kassajonosta palauttamaan vaatetta takaisin hyllyynsä ja poistuin kaupasta tyytyväisenä tyhjin käsin.

Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin että ostamattomuus pelkästään tuotti mielihyvää. Kyllä sitä tuotti myös ostaminen. Joskus ostin tarpeeseen, joskus ihan vain siksi, että tykästyin vaatteeseen. Joskus tuli hutiostoksia, esimerkiksi vaatteen laatu oli ihan p:stä tai vaate ei vaan sopinut mihinkään tilanteeseen ja jäi siksi rekkiin käyttämättömänä. Eniten ehkä kuitenkin harmitti tuo, että sorruin välillä halpaan ja huomasin muutaman käyttökerran jälkeen, että vaate oli menettänyt muotonsa, pinta nyppyyntynyt tai jopa reikiintynyt.


Täksi vuodeksi en ole euromääräisiä lupauksia tehnyt, mutta yritän kuitenkin olla entistä tarkempi sen suhteen mitä ostan, ennen kaikkea liittyen laatuun, mutta myös käytettävyyteen. En halua olla mukana edistämässä kertakäyttökulttuuria, vaan haluan oppia ostamaan vaatteita niin että niistä on iloa pidempään. Myös vaatteiden yhteensopivuuteen on kiinnitettävä enemmän huomiota.


Seuraavaksi kirjoista. Niiden suhteen tein ainoastaan päätöksen, että yritän vähentää ostelua ja käyttää enemmän kirjastoa. Tämä meni paljon paremmin kuin vaatteiden ostamattomuus. Vuoden aikana ostin yhteensä 13 kirjaa. Osan ostin kirpparilta, osan kirjakaupoista. Kirjakaupoista ostamani kirjat olivat sellaisia, jotka syystä tai toisesta halusin omaan hyllyyni, kuten esimerkiksi Heidi Köngäksen Hertta, Helena Ruuskan Elämän kirjailija. Eeva Joenpelto ja Hannu Mäkelän Muistan. Otavan aika. Lisäksi talouteen tuli joitakin kirjoja arvostelukappaleina ja muutamia joululahjoina. Kaiken kaikkiaan uusien kirjojen määrä pysyi erittäin maltillisena verrattuna joihinkin edellisiin vuosiin. Samalla linjalla aion jatkaa tänä vuonnakin, sillä hyllytila tässä kodissa on loppunut jo aikapäiviä sitten. Jossain vaiheessa on taas pakko harrastaa kirjahyllyn karsimista.

Petrattavaa siis tälle vuodelle jäi etenkin vaatteiden osalta. Katsotaan mitä vuosi tullessaan tuo.

2 kommenttia:

  1. Hyvää pohdiskelua (ja kauniita vaatteita, sulla on hyvä maku!). Minä olen huomannut saman, että sorrun, silloinkin kun olen muuta päättänyt, joskus halpoihin kauniisiin vaatteisiin, jotka tuottavat mielihyvää hetken mutta joiden ostaminen harmittaa pian, kun vaatteeseen tulee nyppyjä. Lopulta vaate jää kaapin perukoille ja ehkä tuurilla siirtyy jonnekin kierrätyslaatikkoon.

    Ilselän Minnan postaukset sekä Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi innoittivat minutkin vaateostolakkoon viime vuoden lopulla. Pidin sitä puoli vuotta, sallin itselleni lenkkivaatteita ja yhden kirjamessumekon. Lakko sai ehkä miettimään ostamisiani tarkemmin, mutta repesin kuitenkin kaikkeen turhaan heti lakon päätyttyä. Nyt, kuten aina vuoden alussa, koetan olla tiedostava ja ostaa mieluummin harvoin ja laadukasta (ja niin eettistä kuin mahdollista) sekä ennen kaikkea tarpeeseen. Saa nähdä.

    Kirjojen suhteen en uskalla asiaa oikein ajatella. :D

    Tsemppiä hyvälle, hienosti alkaneelle linjalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja!

      Minnan postaukset muakin inspiroi, Saramäen kirjan luin vasta myöhemmin, hyvää pohdiskelua siinä.

      Mä laskin tohon 900 kaikki, myös kengät (jotka yleensä on heikkous) ja urheiluvaatteet (joiden ostamiseen taas en oikein viitsisi kovin paljon rahaa laittaa, viime vuonna ostin niitä Lidlistä).

      Kirjat oli mulle näköjään huomattavasti helpompi rasti kuin vaatteet.

      Yritetään pysyä kohtuudessa, molempien suhteen!

      Poista