sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Loma lusittu ja kirjailija kahvilassa




Viimeiset tunnit joululomasta menossa, huomenna on palattava sorvin ääreen. Kolmen viikon loma meni toisaalta nopeasti, toisaalta tuntuu olevan ikuisuus siitä kun olin viimeksi töissä. Toisaalta haikeaa, että loma loppuu, mutta toisaalta on hauska palata töihin ja nähdä pikku palleroita ja työkavereita.
 
Pääosan lomasta vietin näppäimistön ääressä. Oli aikaa perehtyä siihen, missä kohtaa olen menossa kirjan kirjoittamisprosessissa. Syksyllä kirjoittaminen tapahtui pienissä paloissa ja nyt pääsin tarkastelemaan miten nämä palaset istuvat kokonaisuuteen. Tai siihen kokonaisuuteen, mikä tällä hetkellä on valmiina. Jonkin verran sain myös tehtyä suunnitelmia, miten tästä tilanteesta jatkan. Varsinaista uutta tekstiä ei paljon syntynyt, mutta olen tyytyväinen loman saldoon, sillä nyt kokonaisuus on paremmin hanskassani kuin aiemmin. 

Syksyn aikana kirjoitin paljon kahviloissa ja minulla oli Helsingin Kalliossa kolme vakipaikkaa, joissa istuin kirjoittamassa (teen näistä joskus oman postauksen). Joskus kirjoitin ennen töitä ja joskus töiden jälkeen. Huomasin, että kahvilassa on jopa helpompi keskittyä kuin kotona, jossa aina on miljoona tehtävää odottamassa tai ainakin sohva joka vetää puoleensa magneetin tavoin. 

Monille kirjailijoille kahviloissa kirjoittaminen on tapa päästä työhuoneen yksinäisyydestä ihmisten ilmoille. Jotenkin olen ajatellut, ettei kahviloillakaan ole mitään tätä vastaan. Siksipä luin tänä aamuna paikallisesta aviisista kirjailija Maria Peuran kolumnin "Keskisormea kirjailijalle" vähän tyrmistyneenä. Peura asuu Porvoossa ja hän oli työhuoneenssa kylmyyttä ja yksinäisyyttä välttääkseen siirtynyt kirjoittamaan paikalliseen kahvilaan, josta hänen mukaansa sai paikkakunnan parhaan cafe au lait'n. Kahvilassa tästä ei kuitenkaan pidetty, vaan lounasajan tullessa Peuraa oli pyydetty siirtymään yläkertaan, jossa oli tyhjä tilausravintolan puoli tai vaihtoehtoisesti ahtaaseen tilaan pianon taakse. Kahvila kuulemma halusi "kassavirtaa eikä mitään etätyöntekijöitä". Ymmärrettävää sinänsä, mutta ei kovin asiakasystävällistä ja kaukonäköistä. Peura ei mainitse kahvilan nimeä, mutta kuvailee sen niin, että kaikki porvoolaiset paikan tunnistavat. Kyseessä on yksi omista lempikahviloistani, jossa olen aina saanut hyvää palvelua. Peuran jutun jälkeen paikasta kyllä meni hieman maku ja ajattelin jo laittaa sen boikottiin. Ehkä en kuitenkaan niin tee, mutta toivon tosissani, että kahvilassa linja muuttuu ja Peurakin tuntee itsensä tervetulleeksi. Jos hän nyt sitten haluaa palata, sillä, kuten hän kirjoitti, osataan Porvoon muissakin kahviloissa maitokahvi pyöräyttää.


Kukissa joulu kohtaa kevään. 



4 kommenttia:

  1. No jopas on tylyä. Minäkin alan pian taas kirjoitella kahviloissa, sillä luovun työhuoneestani viikon päästä. Jotenkin keskittyminen kahviloissa on parempaa kuin työhuoneen seinien sisällä tai kotona. Tsemppiä rutistukseen ja hauskuutta töihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä hassu juttu, että sitä voi keskittyä peremmin, kun on ihmisiä ja hälinää ympärillä kuin jossain ttyöhuoneen tai kodin hiljaisuudessa. Mutta näin se on.

      Kiitos, toivottavasti rutistusta ja hauskuutta riittää.

      Poista
  2. Tosiaan, lyhytnäköistä toimintaa kahvilalta. Nykyaikana pitäisi ymmärtää, että jutut kulkevat sosiaalisessa mediassa valtavan nopeasti. Minullekin huomautettiin kerran helsinkiläisessä kahvilassa, että pitäisi laittaa kannettava pois - vaikkei kahvilassa lisäkseni ollut kuin pari ihmistä (eli tilaa oli paljon) ja olin ollut siellä vain puolisen tuntia (ja aikomus oli kohta lähteä). Jäi kyllä paha maku suuhun, enkä ole toiste mennyt.
    Luin juuri vähän aikaa sitten Peuran kirjan Antaumuksella keskeneräinen ja pidin valtavan paljon.
    Mutta iloa ja jaksamista sinulle töihin ja kirjoittamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, nimen omaan jututu, oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia leviävät somen välityksellä ja tässä tapauksessa ihan perinteisen printtimedian välityksellä. Uskon, että ko. kahvilan omistaja hieraisi silmiään jutun luettuaan. Toivottavasti tajusi, että heidän linjansa (mikäli se on yhtenäinen linja) ei tänä aikana ole kovin järkevää.

      Ihmettelen kyllä tuota sinunkin kokemustasi, itse en ole vastaavaan koskaan törmännyt.

      Kiitos toivotuksista!

      Poista